Roogerit pakkasivat kisarinkkansa vuosien tauon jälkeen ja suuntasivat
Hämeen Partiopiirin perinteisiin kevätkisoihin Ylöjärvelle (Hilkan Kilpa ja
Leon Lenkki 27.-28.5.). Tavoitteet eivät aikaisemmasta menestyksestä huolimatta
olleet korkealla, vaikka valmistautuminen oli joukkueellemme tyypilliseen
tapaan perusteellista. Kisoja varten opeteltiin muun muassa Pirkanmaan
vaakunat, perinneruoat, kansallispuistot ja äitiyspakkauksen sisältö.
Kisamatkalle lähdettiin jo perjantaina ja tamperelaisessa majapaikassamme
suoritimme viimeiset valmistelevat rituaalit, kuten eväiden valmistuksen ja
joukkueen yhteisten tavaroiden jakamisen. Lauantaiaamuna pakkasimme auton
täyteen rinkkoja ja ajoimme kisakeskukseen Ylöjärvelle. Ilmassa oli suuren
urheilujuhlan tuntua – kisasimmehan koko nelikon voimin ensimmäisen kerran
sitten kevään 2009.
Lähtötehtävä suosi Roogereita,
sillä tällä kertaa tyypillisen puutyön tilalla oli virkkausta ja metallitöitä.
Suoriuduimme yllättävän hyvin ja jatkoimme tyytyväisinä seuraavalle rastille,
jonka pelkäsimme olevan pistesuunnistus. Pahempaa oli luvassa, sillä kaksi
erilaista karttaa jäljennettiin itse mallikartoista. Huolta herätti erityisesti
toisen joukkueenosan kartta pelkkine korkeuskäyrineen, joka muistutti lähinnä viivoja
paperilla. Suunnistamaan lähdettiin toivoen, että maalialueella joskus vielä
tavataan. Paremmalla kartalla suunnistanut joukkueenosa löysi rasteja pienen
alkuhaparoinnin jälkeen melko nopeaan tahtiin. Maalialueelle juostessa yllätys
oli suuri, kun pelkillä korkeuskäyrillä suunnistanut kaksikko juoksi
samanaikaisesti maaliin. Fiilis oli korkealla – koko joukkue oli selvinnyt
maaliin ja rasteja oli löytynyt.
Jatkoimme seuraaville rasteille,
joilla heitimme Nokian kumisaappaita, loistimme iskelmä- ja
äitiyspakkaustietämyksellämme sekä pohdimme suomalaisen luonnon erikoisuuksia
tietovisassa. Nämä kisat eivät sujuneet ilman joukkueellemme tyypillistä
maisemareittiä eli toisin sanoen muutaman lisäkilometrin tuonutta
suunnistusvirhettä. Harharetken jälkeen pääsimme takaisin oikealle reitille.
Rasteilla testattiin viron kielen alkeita ja ruoanlaittotaitoja
rieskapurilaisen muodossa sekä kasasimme formula-auton pienoiskoossa.
Ensiapurastilla arvioitiin kolaritilanteessa toimimista ja illan jo hämärtyessä
osoitimme tietämyksemme myös liputuspäivistä ja taitomme polkupyörän
korjaamisessa. Saavuimme yörastille, ja tehtäväluettelosta ennakkoon tekemämme
tulkinta osoittautui oikeaksi – yörastilla meidän tulisi väkertää puusta Eero
Aarnion Puppy. Eikä Puppyssa vielä kaikki, sillä sen lisäksi joukkueen tulisi
valmistaa piimäjuustoa ja nimetä Suomen kartalta kansallispuistoja. Maittavan
tölkki- ja pussiruokaillallisen sekä viiden tunnin väkertämisen jälkeen
palautimme tehtävät ja pääsimme laavuun nukkumaan toisten vielä jatkaessa
puutöiden parissa.
Sunnuntaiaamu ei vielä täysin
ollut valjennut, kun joukkueemme jo jaettiin uudelleen suunnistustehtävää
varten. Rapsakan aamureippailun jälkeen lauantain tehtävissä onnistuminen
vaihtui täydelliseen fiaskoon, kun kahvipusseista askartelusta ei tullut muuta
kuin silppua ja suikaleita. Liekö niin, että hieno nimilappumme Roger Mooren
kuvalla ja tekstillä ”Etsitkö vain parasta? - Löysit sen.” tuotti tulosta, kun
tulosluettelossa komeilikin nollan sijasta 0,2 pistettä. Nollasimme
kahvipussikatastrofin suklaakekseillä, ja seuraavat lääketietämystä,
topografiaa ja makujen tunnistusta mitanneet rastit sujuivat huomattavasti
paremmin. Ennen kisoja opeteltuja vaakunoita ei vielä oltu kysytty ja odotimme
rastia, jolla niitä kysyttäisiin. Saavuimme seuraavalle rastille ja huomasimme
iloksemme sen olevan pirkanmaalaiset vaakunat. Nopeasti selvitimme
paikkakuntien vaakunat ja paikkakunnilla toimivat partiolippukunnat. Urjalan ja
muiden kuntien vaakunat olivat hallussa, sillä haalimme tehtävästä täydet
pisteet. Kaksi viimeistä rastia testasi joukkueen urheilullisia taitoja
sählypallon tarkkuuslaukomisessa sekä eukonkannossa. Menestys näissä oli
vaihtelevaa ja tiesimme antaneemme tasoitusta muille joukkueille.
Pääsimme maaliin ja maalissa näimme
myös lauantain osalta valmistuneen pistelaskennan, jota emme olleet uskoa
todeksi. Olimme tyytyväisiä suorituksiimme ja tiesimme onnistuneemme omalla
tasollamme hyvin, mutta 7 pisteen johto yllätti meidät toden teolla.
Erityisesti täydet pisteet lauantain suunnistuksesta hämmästyttivät.
Sunnuntai-iltapäivän odotimme aamupäivän rastien tuloksia, mutta riemuun ei
vielä ollut aihetta, sillä tiesimme epäonnistuneemme kahdella rastilla ja
parista olimme epävarmoja. Lopulliset tulokset valmistuivat ja pinkin sarjan
voittaja oli selvillä. Johtoasemamme oli kaventunut, mutta se riitti siitä
huolimatta: Roogerit oli voittanut Hilkan kilvan 2017 pinkin sarjan!
Teksti: Roogereiden jäsenet Annika ja Elina
Kuva: Leena